Lindisfarne-evankelumuksen Yksiköt Öljyvärein Kimaltelevat!

Englannin taide 900-luvulla oli ainutlaatuinen sekoitus keltisiä, roomalaisia ja anglosaksilaisia vaikutuksia. Tämän vuosisadan vaiheet olivat myrskyisiä – vikingeillä oli tapana kurvailla rannikolle ja heitellä kirveensä sekä kilpiänsä melkein samaan aikaan, kun luostarit ja katedraalit yrittivät säilyttää sivistystä.

Tässä kaoottisessa ympäristössä syntyi uskomattoman kauniita taideteoksia, joista yksi on Lindisfarne-evankelumuksen yksiköt. Nämä “yksiköt” ovat ominaisia miniatyyrejä ja ornamenteja, jotka koristavat tekstiä ja täyttävät sivut viehättävällä kuvituksella.

Yksityiskohdat Kuivattavat Maalin, Seuraava Sivu Saa Vaistamaan!

Lindisfarne-evankelumuksen miniatyyrit ovat uskomattoman tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Kirjanoppineiden uskottiin tuolloin kirjoittavan “Jumalan kädellä”, mutta näissä kuvituksista huomaa selvästi ihmisen taitoa.

• Kasvot: Niistä säteilee rauha ja viisaus, täynnä tunnetta, joka ei ole tyypillinen keskiajan taiteelle.
• Eläimet: Näiden kuvattuna ovat fantasiaoloiset olennot, jotka kiehtovat katsojaa – lohikäärmeitä, lintuja, ihmispäisiä leijonia ja muita myyttisiä hahmoja, jotka tanssivat sivuilla.

Jokaisessa yksikössä on symboliikkaa ja viittauksia Raamattuun:

Kirjoittajan Sielu Piirretään Kuviin!

Mutta tärkeintä näissä kuvituksissa on se, että ne kertovat paljon kirjoittajasta. On selvää, että hänellä oli syvä usko ja intohimo Raamattuun.

Hänen taitonsa eivät rajoittaneet vain piirtämiseen: hän hallitsi myös värien käyttöä. Punaisen, sinisen ja kullan sävyt loivat elävää tunnelmaa sivuille. Hänen kädenjälkensä on täynnä energiaa ja intohimoa – kuin hän olisi itse kokenut Raamatun tarinat ja halunnut jakaa ne maailman kanssa.

Värejä Ei Tarvita! Uskonto Näkyy!!

Lindisfarne-evankelumuksen yksiköt ovat esimerkki keskiaikaisesta taiteesta, joka ylittää pelkän “uskonnolliseen” luokitteluun.

Tässä on taidetta, joka puhuu sielulle. Se kutsuu katsojan syventymään Raamatun tarinoihin ja pohtimaan uskon merkitystä omassa elämässä.

Kun katson näitä miniatyyrejä, ajattelen kuinka ihmiset 1200 vuotta sitten saivat samaa iloa niistä kuin me tänään. Ei ole väliä aikavälistä, taide puhuu aina universaalilla kielellä – ja se kieli on rakkaus, luovuus ja ihmisen sielun syvyys.